Ne harjoittelee sitä sanaa, se  Sitä sanaa se huutaa TÄYSIÄ Sen isä sanoo sen, se toistaa Ja toistaa Toistaa Se sanoo sitä sanaa, se sanoo, se sanoo  Mä oon se sana  Se sanoo mut  - Sofia Lumi

Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa       tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin talonympärysleikkien kirku ja kaiku  Ikivalossa ikivarjot Väistämättömyydet       on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme             kuoli Äiti, mä tapatin sen  Matolla hyttysen ruumis  Hän ei vielä osaa sitä sanaa  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi      

Hanhiemo levittää siipensä Joutuu luottamusleikkiin Että siivet Ne riittävät peittelemään viimeisenkin Untuvan TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kaikki ympärilläni ovat sulkeneet silmänsä Talo on todellisuus itse Konstailematon rauha seinillä, lilluu kattopalkkien väleissä, lakanakasassa Nämä antautuivat  Päivälle toisilleen, unelle,  yölle   En halua irrottaa otettani tämän päivän helmoista, älä  mene Kesän se riisuu yltään, tyly tuuli vihmaisee meitä sydän alan alta riipii kuin  tuittu kissa huolettomuutemme makeasti pois säälimättömästi kusee päälle ja  nau kaisee   Minä olin, menin, en aikonutkaan jäädä, kestää Keksikää hyvinvointinne uudestaan, pellet Karkaa seuraavaan kesään   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Mun vauva armas pullea posket kuin pom     pp u p     allot pienoinen vehnäpuikula ja rakas rupsuttaja Älä kuole Älä hiivu Älä kuole Mun omain, omaks annettu, rakkaaksi, männynkävyks, hupulaiseks Tuhisee vuoteessa kuin lämmin leipä Ole siinä ja näe unta miten suureksi  kasvat   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Me selviämme, sanon mielessäni Suoristan askelista kipeytyneitä      jalkasohjoja     muhkuraisia   Kuuluu nukkuvaa iloa haiseva huolikasa nurkassa koviksi pinttyneet silmävedet vapisevan pääkallon ympärillä     tuo kireä kalvo   Selviämme tästä pilvet työntävät sinua       poispäin Selviäm On utua oman itsensä ympärillä                         me tästä Pyöräyttää mua keittiössä Kuiskaan All of me kuten ne telkkarissa Niin ne teki sen pojan traumassa   Nauramme itkua Päästää vahingossa irti Lennän lasista läpi      Katukiveyksellä käy ihana tuuli Ei ollut panssarilasia Seinä välillämme   Miten tässä taas Taas kävi näin      Älä tule, täällä ei ole ratkaisuja      Ei vastausta, vain vastuuta      Siihen yhteen ainoaan ...

Itken ja perkaan mansikoita kädet veressä   Yrität poistua  rikospaikaltamme  kyyneleeni kuin kynnet nahassasi vuodet viittana harteillamme  nehän ihan laahaa a a aaa Poljemme mäkeä alas  sinne, missä  nainen syöttää naurulokkeja  niiden päät marmoria  ilo falskia   Pesen sormia suolavedessä  lapset huuutaa aaaaaaaaaaa meitä kirvelee Laiva on maalattu,            nymålat hän kiipeää silti ja me   Lyömme käsiämme yhteen           näitä hetkiä varten eletään  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi 

  ÄITI   Monitoimikoneella on nimi ikijuuri on imettäjällä hänen sylissään keinuu mun maankamara                              keinussa usein näkee                            eri perspektiivistä sen                            mikä alhaalla jää                            merirosvosilmälapun taa   Jätän käteni lepäämään tähän, keittiön pöydälle, äitini käsi, suonet kuin joet, liikuskelevat informaatiota ja mettä, jota ei sil...

Kuollut kioski Ikkunat säpäleinä menneestä loistosta Kannanotot raavittu seiniin Ja sitten unohdettu  He istuvat siinä Rollaattorit hankeen parkkeerattuina ja makeat yhteiset jutut  Ja liikenne takana kiihtyy  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Tämmöisen äidin sait Meri auki edessämme haukkovana Pienen, holtittoman Silittelee näitä kahta Kipeän, muotopuolen Sen syleilyssä laineilemme kauas näistä ahtaista kuvista pölyisistä Unista Tämmöinen nainen sinut synnytti   Meren uumenissa punottiin, luotiin sisintäsi myöten päivänkakkaraksi, kiiltokuvaksi, ihmisperhoseksi Käveleväksi ihmeeksi Hän sinut loi   Lainakohtu, väliaikainen koti silti               Olet mulle kaikki Merivaahto varpaissamme nyt,   Silloin valtameret välissä kuin rotkot ja             Annan sinun mennä Ui, ui, vana vedessäsi karttanani   Kroolaan majoihisi, yksiöösi   Istun ja esitän kiusallisia kyselytunteja   Harjaan haituviasi tänään Huomenna sinä minun   Meriaalto uittaa tukkaani unen ja taivaan maassa Ja sinä jatkat kasvuasi kohti sinua, taivasta Tämä meri ympärilläsi kuin minulta jäänyt   hymy tai yökeinutus, joka   Laittaa nukkum...

Ne haluis tulla mun siipien suojaan mut ne  ta  ta  ta  tanssii silmät vihreinä hakee itseään miettii tää on               mun ja minusta meikäläisestä tää on,  Rytmi Ne sanoo, uskon itseeni Ei ne muhun, muuhun Itseeni, itseensä Välillä ne käy potkimassa kiviä,  kädet taskuissa hoipertelee                                aamutuntien aikaan, ne yleensä ohitetaan, havaitaan numeroina, mut nää tulee tähän siinä tilassa ja  itkee niin,  että sataa mustaa lunta Lenkillä luureissa niiden  h h h haavehuokauksia,    hunelmakilinää,                     haipaushelinää Lukemattomia ääniä           rannikolta,  tuntureilta, betoniporsaalta, pankkiautomaatilta,          hetekanlaidalta, kannonnokalta,  ...

Armahainen aurinko polttomerkitsee minut tänään tähän, sinä elät, ihminen, nyt, elät! Kumpuilevilla lumikäytävillä pikkutalojen piilossa verkkariolento, rutiininpunainen, hengittää  lumen ja puutalojen tuoksukerroksia, tervaa, orastavaa kosteaa ja häkää muistoja kotipihalta, lahoportaat ja läjässä notkuvat lenkkarit, lapset, Raamatut kyyneleet, kuka nauraa ja kelle ulvoo, lapsuuden silkkikahina ja telkkarinkohina, lumipallonheiton houkutus ja etiikka,  peltikaton yökirot ja vintiltä kantautuva kapina, kummitukset ja henkiolennot, siellä on kaikkea tällaista, tuolla pipon alla         Auringon talvikiltti olomuoto, kun se ei polta päreiksi vaan                                ehdottaa  kääntymistä kohti, synnyttää nälän ja pukkaa kevyesti ylöspäin  kadotan sen, synkän, se tahtoo niin helposti kellarista kiivetä ylös  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kuulas talviaamu Pihlajan oksan selällä jääriite Ihminen horroksessa Matalaliito-orava korkeine odotuksineen TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi  

Maa kuohuu  sinä istut sohvalla, kun talo romahtaa päällesi  aurinko iskee silmää ja hetken  on ihan pimeää puoli maailmaa  pysähtyy, pidättää hengitystään, odottaa  lupaa saada elää elää, elää   ei enää, ei enää   Maa kuohuu ylitetään rajaa se meitä erottaa, toivotaan yhteensulautumista, saadaan  törmääminen                 Löydettiin asfaltilta kaksi               raajat pitkin               toistensa veressä                hiljaa kouristelevia unelmia   Maa kuohuu tänään nautitaan kattoterassilla huomenna hypätään  yksin eikä lueta rukouksia, vaan uutiset ja  uskotaan, toivotaan,           rakastuta ei,            jos se,            maa, ei...

Kosketus kuin      h y v ä s t i t tälle, vielä olevalle, kohta jo menneelle   Hän on matkalla, tänne, hiljaapunoutuva, kukkaanpuhkeava maailma     sinusta ja minusta  Käteni juoksevat janoisina tallentaen tuttua, pian unohtuvaa                     aikaa Nämä  mukana kulkeneet kasvojesi laskut ja nousut selän uurteikko Nämä minä tunnen                                                  Kosketa minua, sinä               piirtele esiin se minä               joka ei muutu   Ja varovasti,               väliin voimalla, hän sen tekee Identiteetti, tuo entiteetti  muljuu ja muotoutuu,  vanha maatuu uusi uurtuu uudeks...

Niitä on kaksi Maailmaa, ihmisen muotoista Siinä, lähelläni Maidollani ruokittua, Virheilläni rikottua Marjapensaiden ja villan tuoksuista Tainta  Ja sanat purskahtavat kuin karviaiset Vain Luoja voi tehdä jotain  Näin kaunista  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kun seisoo sillalla Pariisissa ulostaa laivoja hukkuu katseellaan Seineen he tanssivat pahvilaatikoilla kuin se olisi Versailles TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

On vielä huhtikuu Välikausiale lukee kirkon ilmoitustaululla Uskominen on halpaa Mutta vaatii uhreja Kevät ikkunan takana Silmät osuvat yrmeään Ohikulkijaan Hän on osa asfalttia Kivikuningas tässä Vuosisatoja tallettaneessa Rantakaupungissa Jonka meri ei ole meri Vaan saarien Rannat On vieläkin huhtikuu Tipahdan kaiken keskelle Kuin en osaisi itse liikkua Antaudun tilaan Kun ei ihan vielä Vielä ihan Ole siellä, Eikä täällä, tässä Kun odottaa, Kasvattaa sisällään Uuden ihmisen unelmia ja Kuolemaa On kevät pysähtyneempi Kuin kirjoissa, Joissa sen ohi kävellään Se välineellistetään         Kesän kynnysmatto,         Ponnahduslauta Ilman itseisarvoa Hailakan keltaista betonia On huhtikuu Ja minä odotan Katiskan nielu vasta puolillaan Kohta on syksy  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kangastuksia näin Kuivassa putosi lihava vesi  pisara keskelle minua, meitä   Moottoritien helteen öljymäinen aaltoilu laiha auto ja tärisevä kartta haihtuivat, törmäsimme jäävuorenhuippuun, joka suli       vedenpaisumukseksemme                                      Päästin irti Minusta, meistä Lensin tutusta kuvasta, läpi kuusiaidan, postilaatikkorivien, kuin lähiharakka piittaamattomana, tylsänä Kangastuksia kaikki, Ei totta ollenkaan, Että muka rakkautta, että sitä muka olisi                 aavikolla lähde kajastaa  takanasi,   lastaa kyttyräsi täyteen ja tule takaisin  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi