Armahainen aurinko polttomerkitsee minut tänään tähän, sinä elät, ihminen, nyt, elät!
Kumpuilevilla lumikäytävillä pikkutalojen piilossa verkkariolento, rutiininpunainen, hengittää
lumen ja puutalojen tuoksukerroksia,
tervaa, orastavaa kosteaa ja häkää
muistoja kotipihalta, lahoportaat ja läjässä notkuvat lenkkarit, lapset, Raamatut
kyyneleet, kuka nauraa ja kelle ulvoo,
lapsuuden silkkikahina ja telkkarinkohina, lumipallonheiton houkutus ja etiikka, peltikaton yökirot ja vintiltä kantautuva kapina,
kummitukset ja henkiolennot, siellä on kaikkea tällaista, tuolla pipon alla
Auringon talvikiltti olomuoto, kun se ei polta päreiksi vaan
ehdottaa
kääntymistä kohti, synnyttää nälän ja pukkaa kevyesti ylöspäin
kadotan sen, synkän, se tahtoo niin helposti kellarista kiivetä ylös
TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi
Kommentit
Lähetä kommentti