Kaikki ympärilläni ovat sulkeneet silmänsä
Talo on todellisuus itse
Konstailematon rauha seinillä,
lilluu
kattopalkkien väleissä, lakanakasassa
Nämä antautuivat
Päivälle
toisilleen, unelle,
yölle
En halua irrottaa otettani tämän päivän
helmoista, älä
mene
Kesän se riisuu yltään, tyly tuuli
vihmaisee meitä sydän alan alta riipii kuin
tuittu kissa
huolettomuutemme makeasti pois
säälimättömästi kusee päälle ja
nau kaisee
Minä olin, menin, en aikonutkaan jäädä, kestää
Keksikää hyvinvointinne uudestaan, pellet
Karkaa seuraavaan kesään
TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi
Kommentit
Lähetä kommentti