Kosketus kuin
h y v ä s t i t
tälle, vielä olevalle,
kohta jo menneelle
Hän on matkalla,
tänne,
hiljaapunoutuva,
kukkaanpuhkeava maailma
sinusta ja minusta
Käteni juoksevat janoisina
tallentaen tuttua, pian unohtuvaa
aikaa
Nämä
mukana kulkeneet kasvojesi
laskut ja nousut
selän uurteikko
Nämä minä tunnen
Kosketa minua, sinä
piirtele esiin se minä
joka ei muutu
Ja varovasti,
väliin voimalla, hän sen tekee
Identiteetti, tuo entiteetti
muljuu ja muotoutuu,
vanha maatuu
uusi uurtuu uudeksi, vanha vanhaksi
Tähän luolaan hän tulee
tekee pieneksi ja tulevaisuudenkokoiseksi
nurkat,
pian tämä muuttuu
Sormenpääsi vatsakummullani
vaiti, mietiskellen
kuin olisin perhosensiipi tai munankuoren
läpikuultava puolikas
kräts
Kukaan ei puhu täällä
tässä todellisuudessa
kaukana
ihmisten keksimät sanat
Vain kaikesta
olemisesta, vanhasta ja uudesta,
muistuttavat
nämä k o s k e t u k s e t
Hän tietää,
haluan olla hänelle aina
TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi
Kommentit
Lähetä kommentti