ÄITI
Monitoimikoneella on nimi
ikijuuri on imettäjällä
hänen sylissään keinuu
mun maankamara
keinussa usein näkee
eri perspektiivistä sen
mikä alhaalla jää
merirosvosilmälapun taa
Jätän käteni lepäämään
tähän, keittiön pöydälle,
äitini käsi,
suonet kuin joet,
liikuskelevat informaatiota ja
mettä, jota ei silmällä nää,
pysähtymätöntä rakkautta
Hänen moniraajaisuutensa
aina toimessa,
kädet, kädet
on mahdollista syödä, syöttää ja toisella
vetää koulukirjan vetskaria kiinni
antaa anteeksi kolmannella kädellä
pyytää,
äitikin on vain
ihan tällainen,
niinku ihminen
Älä äiti koskaan,
koskaan
älä kuole, et saa
äitien täytyy pysyä
hengissä
korjata se tupsu töppösiin kelata
barbie-elokuva ja
antaa anteeksi, pyytää
Joku ei tiedä mihin
viittilöit
käsi h h h huojuu
harittaa suuntaan, joka on
kuin rukous
Uskon sinua,
synnyttäjäni on
tehty vaskesta, ei murene, ei
ohene, katoa
vaikka minussa murtumaa ikisydämeen asti,
päälukujen murtolukuihin
desimaaleihin
muruihin
hän paistaa tiedon, puree al dente
ja ymmärrän minäkin, ögö
Maisemamme yhteinen
katsomme sitä
kun käyt, käyn
tuijottaa silmät
kuvajaista, joka yhdessä keksitty,
hyväksytty
sertifioitu muisto
ostin suomalaisen alesta
koska kaunis
Montako vuotta elää äiti,
aina
isompi kuin minä,
pienempi kuin puut,
ne kuolee,
vanhat kuolee,
sitten ne menee
Otamme laukusta piparinmuotoisia sopimuksia,
aina yhtä
vessan kannesta ei huomautella
kädestä pidetään
hieronta silloin tällöin meitä
itkettää ja
äiti, hän elää
puut elävät
metsäretkellä elävät kävyt, puiden siemenet
niistä kasvaa,
minä kasvan
en halua, äiti, kasvaa
ota kädestä
äiti, käsi
äiti ei kuole koskaan
paitsi sitten
pääsemme taivaaseen
Pihan kamaralla äitin kengät
niissä kelluu kyyneliä ja
rukouksia
Makaavat viheriöllä äxänä
Raottaa äidin sydämen luukkua, ei huomaa
haisee perunamuusi ja huolikeitto
seinillä minun luolapiirustukset
myöhästyneet laskut ja
kierrätetty halaus
Takapihan riippukeinun alla silitellään,
meitä sattuu
Äiti itkee, minä soudan
heitän verkot
tänään tulee järvikalaa
Ostetaan meille puhelin, kivutaan lankoja pitkin sinne,
tänne,
roikutaan maanteissä kuin köysissä, solmitaan
ehjäksi
löydetään meidät, äiti
sieltä kaikki
kudotaan taas yhteen
verkkoon, neuleeseen
perhekudelmaan jokainen
ja uskotaan tarkoitukseen
Anteeksi, kun aina keskeytän
nauraa minunlaisuudelleni, meidänlaisuudellemme
antaa tilaa, kun
minä kasvan valtavaksi
puberteettiongelma, äiti
koska myös sattuu
kaikki tulee ja tapahtuu
hän näkee kaiken ja
todistaa – näin tapahtui
hän kasvatti karvat, aivot ja napakorun,
etäpoikaystävän
erosi ja deittaili delfiinikuiskaajaa se
puukotti selkään, vakavia iskuja
erehtyi, sai seiskoja
halusi kympin, määritti itseään
ulkokuorelta
kiroili ja sitten katosi
ei näy enää, ei
Kolkutan ja mulle avataan
kolkutan ja hän avaa
käsi
on lämmintä ja saan
kastaa näkkärin teehen
ulkona perusnurmikko ja
talven aie
vyörypimeydessä loistaa vapaus ja
ei vielä
Äidit ovat puita,
puut isompia,
minä pieni, pienempi kuin
äidit eivät koskaan
kuole
ei koskaan, kun me
aina tapaamme
riippukeinun alla taivaassa
TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi
Kommentit
Lähetä kommentti