Siirry pääsisältöön

38. VESIPUTOUKSESSA

Vesiputouksessa

Sadevesimukaelma niskoissamme

Hän käsivarsillani

Kivun läpi työntyi 

tänne, täällä

Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa

Kylmä kromiletku, kaakeli

vastassasi ja 

lämmin rinta

Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja

 

haavoille

 

Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan 

opimme elämän syvät ja korkeat

Ei aapisesta, ei äidinmaidosta

Näissä kyynelissä ja kouristuksissa

Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni

pelokkaiden säkeiden riimeissä

Niissä jokapäiväisissä joita 

he häpeävät ja peittävät hiekalla

Niissä on elämä

 

Valuvat suuttimet päällämme

itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä,

pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja

 

Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu, 

ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus

Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni

 

TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2. ISTUN JOULUKUUSEN ALLA

Istun joulukuusen alla ja hengitän                    keskiluokkaa    Hän nukkuu kätkyessään                            lapsi, unelma   Olen hukkunut poskiesi pyörteisiin, tuiketta tiukkuviin silmiesi salaan Tahtonut uida kanssasi pois                 yli merten ja nietosten                         jäädä sinne:                      Valaiden jättöpaikoista kauas,                      kohti avarampia ajatteluita ja         ...

37. HÄN EI VIELÄ OSAA SITÄ SANAA

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa       tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin talonympärysleikkien kirku ja kaiku  Ikivalossa ikivarjot Väistämättömyydet       on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme             kuoli Äiti, mä tapatin sen  Matolla hyttysen ruumis  Hän ei vielä osaa sitä sanaa  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi