Siirry pääsisältöön

32. ITKEN JA PERKAAN MANSIKOITA

Itken ja perkaan

mansikoita

kädet veressä

 

Yrität poistua 

rikospaikaltamme 

kyyneleeni kuin kynnet nahassasi

vuodet viittana harteillamme 

nehän ihan laahaa a a aaa


Poljemme mäkeä alas 

sinne, missä 

nainen syöttää naurulokkeja 

niiden päät marmoria 

ilo falskia

 

Pesen sormia suolavedessä 

lapset huuutaa aaaaaaaaaaa

meitä kirvelee


Laiva on maalattu, 

          nymålat

hän kiipeää silti ja me

 

Lyömme käsiämme yhteen

        näitä hetkiä varten eletään 



TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

38. VESIPUTOUKSESSA

Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

2. ISTUN JOULUKUUSEN ALLA

Istun joulukuusen alla ja hengitän                    keskiluokkaa    Hän nukkuu kätkyessään                            lapsi, unelma   Olen hukkunut poskiesi pyörteisiin, tuiketta tiukkuviin silmiesi salaan Tahtonut uida kanssasi pois                 yli merten ja nietosten                         jäädä sinne:                      Valaiden jättöpaikoista kauas,                      kohti avarampia ajatteluita ja         ...

37. HÄN EI VIELÄ OSAA SITÄ SANAA

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa       tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin talonympärysleikkien kirku ja kaiku  Ikivalossa ikivarjot Väistämättömyydet       on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme             kuoli Äiti, mä tapatin sen  Matolla hyttysen ruumis  Hän ei vielä osaa sitä sanaa  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi