Siirry pääsisältöön

37. HÄN EI VIELÄ OSAA SITÄ SANAA

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa

     tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin

talonympärysleikkien kirku ja kaiku 

Ikivalossa ikivarjot

Väistämättömyydet 

    on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme

 

        kuoli


Äiti, mä tapatin sen 

Matolla hyttysen ruumis 


Hän ei vielä osaa sitä sanaa 


TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

38. VESIPUTOUKSESSA

Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

2. ISTUN JOULUKUUSEN ALLA

Istun joulukuusen alla ja hengitän                    keskiluokkaa    Hän nukkuu kätkyessään                            lapsi, unelma   Olen hukkunut poskiesi pyörteisiin, tuiketta tiukkuviin silmiesi salaan Tahtonut uida kanssasi pois                 yli merten ja nietosten                         jäädä sinne:                      Valaiden jättöpaikoista kauas,                      kohti avarampia ajatteluita ja         ...