Kun seisoo sillalla Pariisissa ulostaa laivoja hukkuu katseellaan Seineen he tanssivat pahvilaatikoilla kuin se olisi Versailles TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

On vielä huhtikuu Välikausiale lukee kirkon ilmoitustaululla Uskominen on halpaa Mutta vaatii uhreja Kevät ikkunan takana Silmät osuvat yrmeään Ohikulkijaan Hän on osa asfalttia Kivikuningas tässä Vuosisatoja tallettaneessa Rantakaupungissa Jonka meri ei ole meri Vaan saarien Rannat On vieläkin huhtikuu Tipahdan kaiken keskelle Kuin en osaisi itse liikkua Antaudun tilaan Kun ei ihan vielä Vielä ihan Ole siellä, Eikä täällä, tässä Kun odottaa, Kasvattaa sisällään Uuden ihmisen unelmia ja Kuolemaa On kevät pysähtyneempi Kuin kirjoissa, Joissa sen ohi kävellään Se välineellistetään         Kesän kynnysmatto,         Ponnahduslauta Ilman itseisarvoa Hailakan keltaista betonia On huhtikuu Ja minä odotan Katiskan nielu vasta puolillaan Kohta on syksy  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kangastuksia näin Kuivassa putosi lihava vesi  pisara keskelle minua, meitä   Moottoritien helteen öljymäinen aaltoilu laiha auto ja tärisevä kartta haihtuivat, törmäsimme jäävuorenhuippuun, joka suli       vedenpaisumukseksemme                                      Päästin irti Minusta, meistä Lensin tutusta kuvasta, läpi kuusiaidan, postilaatikkorivien, kuin lähiharakka piittaamattomana, tylsänä Kangastuksia kaikki, Ei totta ollenkaan, Että muka rakkautta, että sitä muka olisi                 aavikolla lähde kajastaa  takanasi,   lastaa kyttyräsi täyteen ja tule takaisin  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Tuuli teki meille lumidyynit Hän heittäytyy pehmoiselle maailmankartalleen, toppahaalari tähtiasentoon, sakarat viiteen tuulensuuntaan, loistaa  jään sulattavaa halogeenihymyä Valo karkaa sydämeeni ja sieltä nauhana ulos             Kerran olin varma, tämä metsä ja sen              leikit ovat minulta kielletyt. Hän                        syntyi ja parkaisi minulle uuden                        nimen, synnytti uudelleen                                               identiteettini. Nappaa kiinni nauhan päästä, kietoo sitä kuin syleilyä minuun, maailma pyörii me pyörimme ja olemme taas nuoralla yhteen liitetyt Aina olemme,                 ...

Keltainen epämuodostunut pallo, se olen ilman sinua      puoliskoni, ihokkaani, muotolaskokseni   Väistykää, oi, verenhimoiset veitset! Säästäkää meidät, toisillemme luodut, kyyhkyläiset, symbioosiin syntyneet, Amorin makoisat lapset   Jos ken uskaltaa mua vuolla, veistää taikka kuoria sisintä esiin, se mun muhkuroihin sattuu, lupaan itkeä maltohappoa!   Voit keittää, vaikka suolata ja napsia, mutta ei ilman pukua, syntymässä saatua                            Sillä ilman sinua, kuori, en ole enää minä   Ja sinä, pelkkä kuori   Jää iholle, ihoksi jää vartaloni uomiin ja syvänteisiin erottamattomat Kuin vain peruna ja sen kuori voivat olla   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Jos maailma on vain  muovisia yksisarvisia  tavarakaupan hyllyssä  minä kasvan vihreää  ja sammallan  ulos näitä  soljuvia sanoja  joiden koti on mikrohiukkasten  pesä ja luomuosaston  kauniit ajatukset    Jos me hukumme kuitenkin  miksi jäädä kannonnokkaan  odottamaan aaltoa    Minä rakennan vallihaudan  ja purtilon, joka seilaa  läpi roskakasojen ja  värikkäiden vesien  ja luotan, että meitä  ohjataan kyllä   TEKSTIN OIKEUDET : Sofia Lumi

Mänty muuttuu sateessa mustaksi sen iho kuin kiiltävä panssari nokinen metsän sotilas       valvoo, ei nuku      valvoo, ei nuku  long drink -pussi piiloutuu muutamavuotiseen pajukkoon siinä on sen satavuotinen koti ohi kulkee eläin ja sen ihminen dialogi tässä kosteassa puiden kodissa kirjaimia hapella selfie matkalla kouluun ei ole sama   Täällä on tämä toinen todellisuus,                                      totuus TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Poistatin tänään suruni se tapahtui vaaka-asennossa harmaa seinä kohtasi ihmisen itkun, joka suli pihan talvimaisemaan  se yrittää olla luminen, haalea orava hangella pitkin pituuttaan  asioiden juurisyyt kaipaavat                               halausta                                              porausta                                                             vuosihuoltoa                                               ...

Kattojen päällä haaveet ja tuhannen kilon  rautapaino Sinä tulet  Menet  Katoanko olemattomuuteeni nyt  Ja huomaako sitä kukaan  Raajat ja ääriviivat höyrystyvät  Tislaat niistä olennaisen  häivyt  Katon telkkaa ja avaan rintsikat valmiiksi  Jospa tänään olisi se päivä  Häät ja huntu  Iloiset sukulaistyrannosaurukset  Hampaat kiiluen kimpussamme  Ahnaina  nuo onnea kerjäävät pörssimeklarit  Jos tämä liitto ei kestä, annan sulle tonnin   Katon läpi katoaa   kitukasvuinen ajatus omasta elämästä  haihtuu pilviksi ja sataa itkuna alas  tämän päivän suru on huomisen sade sinä tulet  menet  Olenko minä vielä tässä vai hävisinkö jo raajat ja ääriviivat piirretään uudestaan  uudelle leivinpaperille  se koettaa pysyä kasassa  tässä kattojen maailmassa    TEKSTIN OIKEUDET : Sofia Lumi

Pariisin taivaan alla  muiden kaltaisteni kanssa,  haistan mukulakivissä urean ja runot Oi, Taide, laskeudu meihin!  Olemme kuin atomit, irrallaan ja täysin riippuvaisina                           toisistamme   Väripalettimme  mustaa, vaaleaa, fudgea ja beigeä                     vahingossa kuuminta muotia Ja pulunpaska otsassani,  paisun omasta mahdottomuudestani  Villapuserot vaihtuvat ikuisuuden vaatteeseen,  ja vielä me olemme tällä aukiolla  baudelairet, mielessä maailmanmullistus ja seuraava  i g - p ä i v i t y s Ja kivet löyhkäävät jalanpohjilta ja Napoleonin itsetunnolta  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi 

Etuoikeutettu mandariini makeilee auringossa  keittää kokoon parhaat puolensa  synnyinlahjana ojennetut ominaisuudet yhdistettynä optimaalisiin kasvuolosuhteisiin  tuo prinsessa  täyttyy, pullistuu, räjähtää omaa mehukkuuttaan  Lastataan oksalta alukseen  muiden oranssinahkaisten kainaloon  pimeä kyyti kohti maailmanmatkaajan mainetta    Marketin notkuvat laarit  hedelmät vyöryvät kohti viimeistä täyttymystään:   tulla syödyiksi   Tekstin oikeudet: Sofia Lumi

Entä jos  en olekaan ihmeellinen, uniikki sekä  täydellinen priimus mittatilaus    Vaan öljyn jalostuksen johtotähti  suurikokoinen polymeeri   mukautuvaa muovimassaa koneluojan käsissä                                      miksi rakentaa itseensä palikoita, jotka eivät kestä  muutoksia                                 säätä,                                                        puhuria,                                                ...

Muutin napaani asumaan  tein mukavan majan, pikkuisen pesän, mikrokuituröykkiön asetuin taloksi  kannoin itselleni ruokaa, ravintopaineita ikkunoihin laudat, ovet säppiin, lamput irti  asetuin keskikohtaan, kaikukoppaan  omille ajatuksille  u n o h t u m a t t o m i l l e    löydä sisäinen rytmisi  tanssi sen mukaan, tsa tsa tsaa   sataa kultanöyhtää    TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Jos olisi ranta sinervä vesi harmaa vaahto ja simpukka ei olisi väliä että huomenna me emme enää  näkisi auringonlaskua  näiltä raunioilta olisi kadonnut uimarengas, puhjennut keuhko ja sen läpi merituuli puhaltaisi hyvästit kun laiva nostaa esiripun  jonka takana  paistaa aurinko  jonka säde on laseria    Jos olisi ranta  kivien korina jalkapohjissa  puuvillan säikeet kylkiluiden kangaspuilla  ei olisi väliä, että huomenna emme enää  nouse tervalta tuoksuvaan veneeseen haise tonnikalan evältä juo  suolavettä laukun täydeltä halua  antautua toisillemme jos  pilvet putoaisivat ja yhdistyisivät  veteen ei huomenna olisi enää  meitä   TEKSTIN OIKEUDET : Sofia Lumi

Prosessiaddiktiksi kutsuu itseään, laittaa palan tähän monimutkaiseen (pala-)                            peliin jota myös perheeksi kutsutaan   Siemailen teetäni, hymisen,     r e f l e k t o i n  nielaisen  alas karvan makuisen itsetietoisuuden karvaan pikkuvanhan lapsen, joka on asettunut taloksi ylimpään kerrokseen maksaa vuokran ajallaan ja voi hyvin   Tämä pala tästä vielä puuttuikin Tuo, vanha pipo syvällä päässä, kuin suojamuuri  ulkoa  tulevilta  hyökkäyksiltä     Mikään ei suojaa sisällissodalta Lusikka jäätyy pystyyn mukissani,  kun muodostan hyytäviä lauseenalkuja, nipistyksiä ja nyrkiniskuja nuolen postimerkit,  mutta en lähetä  Vanha pipo katsoo ikkunoistani sisään ja näkee kaiken, muistaa  Jos voisin valita, en ehkä valitsisi toisin En...

  Tunsin kerran etäisyyden     Etäisyydet syntyvät                       ihokontaktivajeesta                       hiljaisuudesta, rikkumattomasta                       kahden suun välillä,            sormiryppyjen                           liian itsenäisestä syvenemisestä                       Valtameristä Kahina kuljettaa mantereiden reunoja pitkin   Kulkea kuin toinen ei kävelisi siinä,    ...

Minun lapsuuteni takana pauhasi vauhko meri Villinä, itseään kiimaisesti etsien Omia ääriään sohien        Olen tässä paljaana kuin meduusa      Ikkunan takaa tuuli puhaltaa lävitseni,      Vuolee minusta ulos kyyneleen kokoisia paloja      Emootioita, sanovat   Hytisen ulos sanoja Vuosien takaisia, keskeneräisiä Vapisevia tavuja   Minun lapsuuteni takana pauhasi vauhko meri Vaahto valui pitkin reittäni ja Antoi ymmärtää Jokin on rikki, mutta mikä Sitä ei manuaalissa kerrottu, Ei puhuttu monin kielin, ei kärsivällisesti avattu ja laitettu hellästi säästöön        Maata kuin ammuttu eläin     Jo vanhana, vanhempana,      Kuolemanpainavana      Niska huolesta koppuraisena ja     Odottaa pahinta   Minun lapsuuteni takana pauhasi Puhallan muistikuviin keltaista valoa Ne alkavat ...