Siirry pääsisältöön

14. KATTOJEN PÄÄLLÄ HAAVEET

Kattojen päällä haaveet ja tuhannen kilon

 rautapaino

Sinä tulet 

Menet 

Katoanko olemattomuuteeni nyt 

Ja huomaako sitä kukaan 

Raajat ja ääriviivat höyrystyvät 

Tislaat niistä olennaisen 

häivyt 

Katon telkkaa ja avaan rintsikat valmiiksi 

Jospa tänään olisi se päivä 

Häät ja huntu 

Iloiset sukulaistyrannosaurukset 

Hampaat kiiluen kimpussamme 

Ahnaina 

nuo onnea kerjäävät pörssimeklarit 

Jos tämä liitto ei kestä, annan sulle tonnin

 

Katon läpi katoaa 

 kitukasvuinen ajatus omasta elämästä

 haihtuu

pilviksi ja sataa itkuna alas 

tämän päivän suru on huomisen sade

sinä tulet 

menet 

Olenko minä vielä tässä vai hävisinkö jo

raajat ja ääriviivat piirretään uudestaan 

uudelle leivinpaperille 

se koettaa pysyä kasassa 

tässä kattojen maailmassa 

 

TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

38. VESIPUTOUKSESSA

Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

37. HÄN EI VIELÄ OSAA SITÄ SANAA

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa       tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin talonympärysleikkien kirku ja kaiku  Ikivalossa ikivarjot Väistämättömyydet       on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme             kuoli Äiti, mä tapatin sen  Matolla hyttysen ruumis  Hän ei vielä osaa sitä sanaa  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi