Siirry pääsisältöön

8. PROSESSIADDIKTI

Prosessiaddiktiksi kutsuu itseään,

laittaa palan tähän monimutkaiseen

(pala-)

                           peliin

jota myös perheeksi kutsutaan

 

Siemailen teetäni, hymisen, 

   r e f l e k t o i n 

nielaisen alas karvan

makuisen itsetietoisuuden

karvaan pikkuvanhan lapsen,

joka on asettunut taloksi

ylimpään kerrokseen

maksaa vuokran ajallaan ja voi hyvin

 

Tämä pala tästä vielä puuttuikin

Tuo, vanha pipo syvällä päässä,

kuin suojamuuri 

ulkoa tulevilta hyökkäyksiltä


    Mikään ei suojaa sisällissodalta


Lusikka jäätyy pystyyn mukissani, 

kun muodostan hyytäviä lauseenalkuja,

nipistyksiä ja nyrkiniskuja

nuolen postimerkit, 

mutta en lähetä 


Vanha pipo katsoo ikkunoistani sisään ja näkee kaiken, muistaa 


Jos voisin valita, en ehkä valitsisi toisin

En halua luovuttaa, en valittaa


Muistan

kuitenkin väärin,

en se ollut mä,

etkä ainakaan sä

 

Muistan meidät väärin

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

38. VESIPUTOUKSESSA

Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

37. HÄN EI VIELÄ OSAA SITÄ SANAA

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa       tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin talonympärysleikkien kirku ja kaiku  Ikivalossa ikivarjot Väistämättömyydet       on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme             kuoli Äiti, mä tapatin sen  Matolla hyttysen ruumis  Hän ei vielä osaa sitä sanaa  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi