Kuollut kioski Ikkunat säpäleinä menneestä loistosta Kannanotot raavittu seiniin Ja sitten unohdettu  He istuvat siinä Rollaattorit hankeen parkkeerattuina ja makeat yhteiset jutut  Ja liikenne takana kiihtyy  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Tämmöisen äidin sait Meri auki edessämme haukkovana Pienen, holtittoman Silittelee näitä kahta Kipeän, muotopuolen Sen syleilyssä laineilemme kauas näistä ahtaista kuvista pölyisistä Unista Tämmöinen nainen sinut synnytti   Meren uumenissa punottiin, luotiin sisintäsi myöten päivänkakkaraksi, kiiltokuvaksi, ihmisperhoseksi Käveleväksi ihmeeksi Hän sinut loi   Lainakohtu, väliaikainen koti silti               Olet mulle kaikki Merivaahto varpaissamme nyt,   Silloin valtameret välissä kuin rotkot ja             Annan sinun mennä Ui, ui, vana vedessäsi karttanani   Kroolaan majoihisi, yksiöösi   Istun ja esitän kiusallisia kyselytunteja   Harjaan haituviasi tänään Huomenna sinä minun   Meriaalto uittaa tukkaani unen ja taivaan maassa Ja sinä jatkat kasvuasi kohti sinua, taivasta Tämä meri ympärilläsi kuin minulta jäänyt   hymy tai yökeinutus, joka   Laittaa nukkum...

Ne haluis tulla mun siipien suojaan mut ne  ta  ta  ta  tanssii silmät vihreinä hakee itseään miettii tää on               mun ja minusta meikäläisestä tää on,  Rytmi Ne sanoo, uskon itseeni Ei ne muhun, muuhun Itseeni, itseensä Välillä ne käy potkimassa kiviä,  kädet taskuissa hoipertelee                                aamutuntien aikaan, ne yleensä ohitetaan, havaitaan numeroina, mut nää tulee tähän siinä tilassa ja  itkee niin,  että sataa mustaa lunta Lenkillä luureissa niiden  h h h haavehuokauksia,    hunelmakilinää,                     haipaushelinää Lukemattomia ääniä           rannikolta,  tuntureilta, betoniporsaalta, pankkiautomaatilta,          hetekanlaidalta, kannonnokalta,  ...

Armahainen aurinko polttomerkitsee minut tänään tähän, sinä elät, ihminen, nyt, elät! Kumpuilevilla lumikäytävillä pikkutalojen piilossa verkkariolento, rutiininpunainen, hengittää  lumen ja puutalojen tuoksukerroksia, tervaa, orastavaa kosteaa ja häkää muistoja kotipihalta, lahoportaat ja läjässä notkuvat lenkkarit, lapset, Raamatut kyyneleet, kuka nauraa ja kelle ulvoo, lapsuuden silkkikahina ja telkkarinkohina, lumipallonheiton houkutus ja etiikka,  peltikaton yökirot ja vintiltä kantautuva kapina, kummitukset ja henkiolennot, siellä on kaikkea tällaista, tuolla pipon alla         Auringon talvikiltti olomuoto, kun se ei polta päreiksi vaan                                ehdottaa  kääntymistä kohti, synnyttää nälän ja pukkaa kevyesti ylöspäin  kadotan sen, synkän, se tahtoo niin helposti kellarista kiivetä ylös  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kuulas talviaamu Pihlajan oksan selällä jääriite Ihminen horroksessa Matalaliito-orava korkeine odotuksineen TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi  

Maa kuohuu  sinä istut sohvalla, kun talo romahtaa päällesi  aurinko iskee silmää ja hetken  on ihan pimeää puoli maailmaa  pysähtyy, pidättää hengitystään, odottaa  lupaa saada elää elää, elää   ei enää, ei enää   Maa kuohuu ylitetään rajaa se meitä erottaa, toivotaan yhteensulautumista, saadaan  törmääminen                 Löydettiin asfaltilta kaksi               raajat pitkin               toistensa veressä                hiljaa kouristelevia unelmia   Maa kuohuu tänään nautitaan kattoterassilla huomenna hypätään  yksin eikä lueta rukouksia, vaan uutiset ja  uskotaan, toivotaan,           rakastuta ei,            jos se,            maa, ei...

Kosketus kuin      h y v ä s t i t tälle, vielä olevalle, kohta jo menneelle   Hän on matkalla, tänne, hiljaapunoutuva, kukkaanpuhkeava maailma     sinusta ja minusta  Käteni juoksevat janoisina tallentaen tuttua, pian unohtuvaa                     aikaa Nämä  mukana kulkeneet kasvojesi laskut ja nousut selän uurteikko Nämä minä tunnen                                                  Kosketa minua, sinä               piirtele esiin se minä               joka ei muutu   Ja varovasti,               väliin voimalla, hän sen tekee Identiteetti, tuo entiteetti  muljuu ja muotoutuu,  vanha maatuu uusi uurtuu uudeks...