Siirry pääsisältöön

5. KESÄN HETKI

Kuuman avaruusnatsin 

kourissa vaikertaa maa

 

Ihmiset pieninä sen alla

Suojaa vailla

 

Ah, onneks on unelmat

aniliininpunaiset,

sateenkaarireunuksiset

joiden sisään upota

kuin 

    lämpimään 

                       vo

                              i

                                 h

                                     i

                                        n

 

Juon rasvaa ja odotan

seuraavaa sadetta

 

Haluan saada kaiken

mutta en minkään

                                huonoja puolia

 

En myöskään halua         

   sitoutua

mihinkään

 

Olla vapaa saareke

 

            Niinku

 k    e    l            u   v   a
                   

                            

Joka kerta pohtia:

        on niin ikävä      

 

Olispa enemmän niitä 

        mitä ne on, ihmisiä

   toisia

ys tä vi ä


Tekstin oikeudet: Sofia Lumi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

38. VESIPUTOUKSESSA

Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

37. HÄN EI VIELÄ OSAA SITÄ SANAA

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa       tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin talonympärysleikkien kirku ja kaiku  Ikivalossa ikivarjot Väistämättömyydet       on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme             kuoli Äiti, mä tapatin sen  Matolla hyttysen ruumis  Hän ei vielä osaa sitä sanaa  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi