Siirry pääsisältöön

4. TALO JA SEN IHMISET OVAT KUOLLEET

Kuva
By

Talo ja sen ihmiset kuolevat

Vastasyntynyt muuttaa sisään

 

Kuolleita tutut ääret

 

Talo ja sen ihmiset kuolevat

Uusi elämä

Keihästää vanhan

Voitonmerkki pihan lippusalossa

                         HÄN TULI JÄÄDÄKSEEN
 

Talo ja sen ihmiset kuolevat

Avuttoman hengissä pitäminen,

kaukana kaikuvien itkujen

hidas tislaaminen 

muistoiksi,                

                         meiksi

tappaa mukavan elon

 

Talo itkee menettettyjä aikoja,

vuosia ennen tuttua vierasta

Joka kuin varas tuli ja 

on yhtäkkiä      

                  kaikki 

 

Istu hetki kuistillamme 

tässä naurettiin ja syötiin

             salmiakkijäätelö,

                                            odotettiin saapuvaa rakasta,

                                            kompuroitiin ja usein


                                       tiedettiin, mitä tehdä

 

Talo ja sen ihmiset ovat kuolleet

Kunnes syntyvät  

Uudelleen

 

TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

38. VESIPUTOUKSESSA

By
Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi
Lähetä kommentti
Read more »

33. SELVIYTYMISTARINA

By
Me selviämme, sanon mielessäni Suoristan askelista kipeytyneitä      jalkasohjoja     muhkuraisia   Kuuluu nukkuvaa iloa haiseva huolikasa nurkassa koviksi pinttyneet silmävedet vapisevan pääkallon ympärillä     tuo kireä kalvo   Selviämme tästä pilvet työntävät sinua       poispäin Selviäm On utua oman itsensä ympärillä                         me tästä Pyöräyttää mua keittiössä Kuiskaan All of me kuten ne telkkarissa Niin ne teki sen pojan traumassa   Nauramme itkua Päästää vahingossa irti Lennän lasista läpi      Katukiveyksellä käy ihana tuuli Ei ollut panssarilasia Seinä välillämme   Miten tässä taas Taas kävi näin      Älä tule, täällä ei ole ratkaisuja      Ei vastausta, vain vastuuta      Siihen yhteen ainoaan ...
Lähetä kommentti
Read more »