Istun joulukuusen alla ja hengitän
keskiluokkaa
Hän nukkuu kätkyessään
lapsi, unelma
Olen hukkunut poskiesi pyörteisiin,
tuiketta tiukkuviin silmiesi salaan
Tahtonut uida kanssasi pois
yli merten ja nietosten
jäädä sinne:
Valaiden jättöpaikoista kauas,
kohti avarampia ajatteluita ja
putipuhtaita vesistöjä
Olkoot rauha kanssamme,
tänäkin jouluna sulaa sydänjää,
se kertyi
ennennäkemättömiksi kerroksiksi
ydintalven ydinjätteeksi
yhdentoista kyynisen kuukauden aikana
Teroittelit kynääni uuteen uskoon,
Oi, Sallimus
Nyt katselet, kun
Sormeni tanssivat sanoja eetteriin ja
unelmat
Ne uinuvat kätkyessään,
rauha on sellaista, jota
voi koskea käsin
pehmeäreunaista,
neliskulmaista ja ennakoitavaa
tuttua ja sykettä
laannuttavaa
täällä
ei tuule y h t ä ä n
Sinun valaasi uivat tänä aamuna rantaan
Otit ne vastaan pienellä kanootillasi,
Sanoit, tulkaa, minä inspiroidun teistä
Milloin tämä joulu alkaa, ja
mihin voisimme mennä
kohtaamaan?
Kävelit ohi, ujellus kuului,
mutta en nähnyt
silmiäsi
niiden tiukkuvaa tuiketta
en niiden kysyvää, tyhjää
hämärää
Istun joulukuusen alla, ja soitan
Samsungiisi
Kohtaan sinut avaruuden tuolla puolen,
missä jokainen meistä
vain viivoja ja nollia
lumenvalkoinen paperi ja
harakanvarpaat
nukkuvien unelmien tähtitaivas
Tekstin oikeudet: Sofia Lumi
Kommentit
Lähetä kommentti