Tervetuloa kirjoittaja Sofia Lumin blogiin!
Ei tiedä, mihin voi päätyä, jos ei ikinä aloita. Noin puolisoni totesi minulle, kun pohdin ääneen kirjoittamistani. Kaikkia niitä alkuja, joita minulla koneeni syövereissä on, valmiitakin tekstejä, ajatuksia runojen ja proosan muodossa.
Kirjoittaminen on ihanaa, mutta se on pelottavaa. Olisi kiva olla heti Nobel-palkittu. Syntyä Finlandia-palkinto kourassa. Olla heti hyvä! Mutta elämäntyöpalkintoja ei jaella niille, jotka katsoivat sivusta. Niille, jotka odottivat salassa täydellistymistä, jotka suoraan sanottuna antoivat pelolle vallan ja olivat tekemättä mitään varmuuden vuoksi, ettei vain kukaan pääsisi sanomaan. Ettei tulisi liian näkyväksi.
Lopulta kai merkitystä on sillä, että tekee vain. Uskaltaa ja erehtyy. Tekee ensimmäisen version, sitten toisen ja kolmannen ja toistaa tämän tuhat kertaa. Haluan liittyä uskaltajien ja erehtyjien uljaaseen joukkoon. Ehkä olen nyt, kohta kolmekymmentäkaksi vuotiaana, siihen valmis.
Tämä blogi on varattu ensisijaisesti runoilleni, joita on kertynyt. En jaksa kirjoittaa enää pöytälaatikkoon. Haluan kirjoittaa luettavaksi, joten täältä pesee.
Jotta tiedät hieman, kuka tällä puolella runoja istuu, tässä joitain titteleitä, mistä käsin minua voi katsella ja mistä itse katselen elämää: Ihminen. Nainen. Suomalainen. Kahden lapsen äiti. Isosisko ja esikoinen. Entinen tyttöystävä, nykyinen vaimo. Pohjalainen. Näyttelijä, laulaja, henkensä pitimiksi esiintyvä. Muita kuvaavia: melankolikko, symbolisti, ekstrovertti ja empaatikko. Maailmankuvassani näkyy kristillinen elämänkatsomukseni ja taas - olen myös näyttelevä runoilija, joka voi olla mitä vain.
Julkaisen runon joka päivä ensi vuoden ajan. Saatan myös välillä olla julkaisematta. Tärkeintä on se, että kirjoitan ja teksteille on nyt oma pesä. Pidän nopeudesta runojen kirjoittamisessa, joten niissä saa näkyä tietty raakuus. Ne eivät ole välttämättä viimeiseen piirtoon asti hiottuja. Ehkä se on juuri sitä minua.
Tervetuloa, toivottavasti viihdyt matkassa.
Kommentit
Lähetä kommentti