Siirry pääsisältöön

1. TIE KATOSI EDESTÄNI

Tie katosi edestäni

Laitoin rintaliviinsuojukset silmille
Heittäydyin penkalle poikittain
Katamaraanin kaiku jossain kaukana
Kuin kutsu

Pehmeän valkoisen takaa kuulsi
Taivaan Jumala, keltainen kultakierre
Houkutellen jättämään tämän

Maallisen

Ottamaan uuden muodon,
Eri silmälaseilla

Nännistä valui makeaa mahlaa maahan
Se lainehti yli äyräiden, äyrieni

Oli itsetarkoituksellista
Olla välittämättä mistään

Ikään kuin
Näin voisi jättää valituksen
Itselleen Maailman Luojalle

                     En ole tyytyväinen,

                                           reklamaatio minusta ja tästä

Jää nyt siihen viereeni,
Silitä kuin viimeistä yötä ja kuu
Ei tiedä nimeäni tai kengännumeroa
Vain osoitteeni se näkee ja haluaa sieltä
Silittää vähän
Se näkee enemmän sieltä, 

            taivaalta

Pystyy järkkäillä asioita

 

 Tekstin oikeudet: Sofia Lumi

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

38. VESIPUTOUKSESSA

Vesiputouksessa Sadevesimukaelma niskoissamme Hän käsivarsillani Kivun läpi työntyi  tänne, täällä Uusi itku ja vanhojen naurujen kaiku yhtä aikaa Kylmä kromiletku, kaakeli vastassasi ja  lämmin rinta Suihkusi ilo kaikkien naamoille ja   haavoille   Kivun, kivun kanssa näitä pisaroita otamme vastaan  opimme elämän syvät ja korkeat Ei aapisesta, ei äidinmaidosta Näissä kyynelissä ja kouristuksissa Epävarmuuden varmuudessa ja lauluni pelokkaiden säkeiden riimeissä Niissä jokapäiväisissä joita  he häpeävät ja peittävät hiekalla Niissä on elämä   Valuvat suuttimet päällämme itkevät meille uusia ajatuksia, hiljaisia, lempeitä, pesevät pois syntymästä koppuraisia kehoja ja   Hän, sanoilla pyydetty, rakkaudella alkuun pantu,  ikuisuuden sormilla käynnistetty märkä, avuton todellisuus Hän siinä, kipujeni tulos, syy, iloni   TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

37. HÄN EI VIELÄ OSAA SITÄ SANAA

Vetiset leikkipapatit halkovat helleilmaa       tappasin, pyssytin, ammutin, tapatin talonympärysleikkien kirku ja kaiku  Ikivalossa ikivarjot Väistämättömyydet       on ammuttu, ajoi väkijoukkoon, pyssytti seitsemää, kolme             kuoli Äiti, mä tapatin sen  Matolla hyttysen ruumis  Hän ei vielä osaa sitä sanaa  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi