Kuollut kioski Ikkunat säpäleinä menneestä loistosta Kannanotot raavittu seiniin Ja sitten unohdettu  He istuvat siinä Rollaattorit hankeen parkkeerattuina ja makeat yhteiset jutut  Ja liikenne takana kiihtyy  TEKSTIN OIKEUDET: Sofia Lumi

Tämmöisen äidin sait Meri auki edessämme haukkovana Pienen, holtittoman Silittelee näitä kahta Kipeän, muotopuolen Sen syleilyssä laineilemme kauas näistä ahtaista kuvista pölyisistä Unista Tämmöinen nainen sinut synnytti   Meren uumenissa punottiin, luotiin sisintäsi myöten päivänkakkaraksi, kiiltokuvaksi, ihmisperhoseksi Käveleväksi ihmeeksi Hän sinut loi   Lainakohtu, väliaikainen koti silti               Olet mulle kaikki Merivaahto varpaissamme nyt,   Silloin valtameret välissä kuin rotkot ja             Annan sinun mennä Ui, ui, vana vedessäsi karttanani   Kroolaan majoihisi, yksiöösi   Istun ja esitän kiusallisia kyselytunteja   Harjaan haituviasi tänään Huomenna sinä minun   Meriaalto uittaa tukkaani unen ja taivaan maassa Ja sinä jatkat kasvuasi kohti sinua, taivasta Tämä meri ympärilläsi kuin minulta jäänyt   hymy tai yökeinutus, joka   Laittaa nukkum...

Ne haluis tulla mun siipien suojaan mut ne  ta  ta  ta  tanssii silmät vihreinä hakee itseään miettii tää on               mun ja minusta meikäläisestä tää on,  Rytmi Ne sanoo, uskon itseeni Ei ne muhun, muuhun Itseeni, itseensä Välillä ne käy potkimassa kiviä,  kädet taskuissa hoipertelee                                aamutuntien aikaan, ne yleensä ohitetaan, havaitaan numeroina, mut nää tulee tähän siinä tilassa ja  itkee niin,  että sataa mustaa lunta Lenkillä luureissa niiden  h h h haavehuokauksia,    hunelmakilinää,                     haipaushelinää Lukemattomia ääniä           rannikolta,  tuntureilta, betoniporsaalta, pankkiautomaatilta,          hetekanlaidalta, kannonnokalta,  ...